8 Joachim tahkoaa

Siihen umpikujaan jonka päässä Hengelein alkoi olla ei niinkään ruumiin- kuin sielunvoimiltaan – mikäli vasta kapaloista päässeellä kaupungilla jonkunlainen sielu vielä lie – ei meitä ollut ajanut yksinomaan lääkäri Rothmaierin kasvanut ja yhä kasvava työtaakka vaan tämän iän myötä lähes sietämättömäksi kehittynyt luonne.

Minun on tässä kohdin paras kerrata eritoten vasta mukaan liittyneille eräitä hänen oikkujaan todistaakseni argumenttini paikkansapitävyyden. Tämä on tehtäväni, muut pitävät lopusta huolen. Sillä näin on, että mikäli kaupungissamme vain suinkin liikeni tilaa juoruilulle, jos kelle tahansa aika kävi pitkäksi ja tahtoi muuta ajattelemisen aihetta kuin oman arkensa tuskat, niin aina saattoi kääntää viinikellareissa ja oluttuvissa ja sikurikahviloissa ja kuihtuvissa puistikoissa puheenaiheen lääkäri Rothmaierin tuoreimpiin edesottamuksiin. Minä toisaalta pitäydyn kaikesta huolimatta pelkkiin faktoihin. Sillä on niin, että hyvässä seurassa kerrotut jutut ovat monesti paisuteltuja, vain naurun tähden, kun taas toisaalta historiankirjoitukseen ei naurua mahdu. Kuitenkin on myös niin, jutunkertojien mielentiloja ymmärtääkseni, että lääkäri Rothmaierista kerrottujen tapausten määrä on vain pieni osa kaikesta mitä on julki tullut ja mitä lääkäri on tietämättämme ennättänyt tehdä.

Silti minä pitäydyn pelkkään totuuteen. Siihen mitä olen omin silmin nähnyt. Kuten esimerkiksi silloin kun kaupungin herrojen herrojaankin tärkeimpien rouvien saapuessa lääkärin vastaanotolle esittelemään olemattomia tai aivan aiheellisia vaivojaan, saivat he sietää lääkärin taholta jos jonkinlaista kiusantekoa, niin ovat saaneet. On tapahtunut esimerkiksi tällaista: Meidän lääkärimme ei ole pystynyt pitämän riivattuja näppejään erossa rouvien lihasta ja näin kunnioittamaan Hippokrateen valaa, vaan on nainen, kaikkine heikkouksineenkin tähän maailmaan ajelehtimaan päästetty kylkiluu, nuori tai vanha, monesti naitu taikka vielä kalvolla ommeltu, joutunut alttiiksi lääkärin kopeloiville käsille, niin, ei ikä ei rumuus lääkäriä pidätellyt, ei vaikka hänellä oli kaunis taloudenhoitajansa, jonka varaan laskea lihallisten tarpeittensa helpotuksen. Olen itse nähnyt lääkärin toimessaan. Oli sitten kyseessä ihottuma kaulan seudulla, vuotavat silmät tai känsä, komensi lääkäri potilaansa riisumaan ylävartalonsa paljaaksi kuunnellakseen tämän keuhkoja stetoskoopilla joka oli niin lyhyt, että lääkärin oli painettava päänsä potilaan rintaa vasten, niin että tämä punastui ja elämänkokemustensa mukaan joko huokaisi tai punastui. Tämä punehtumisen aste, joka näkyi torin toiselle laidalle asti, oli varsin hyvä ilmapuntari mitatessa potilaan seksuaalista kypsyyttä mutta muusta terveydentilasta se tuskin pystyi kertomaan muuta kuin pulssin kohoamisen hätkähdyttävissä tilanteissa. Ja muistakaa, kuvailemani kohtelun saivat kokea vain naiset ja vain naiset, vieläpä avoimen ikkunan äärellä, oli sitten lunta tai jäätä, polttava helle tai yö, sillä lääkäri piti vastaanottonsa ikkunan auki aina, aivan kuin kiusallaan. Silloin myös hän antoi ikkunan olla sepposen selällään, kun antoi kaupungin herroille peräruiskeita jotka olisivat kaataneet hevosenkin.

Raikas ilma on tärkeää, lääkäri aina selitti. Niin hän urahti kaupungin silmäätekeville ja niin hän murahti niille kainomielisille, jotka halusivat ikkunan suljettavan siksi ajaksi, kun lääkäri kallisti päänsä heidän sydämelleen. Raitis ilma poistaa pahat henget, lääkäri opetti yliopistolla, se siivoaa siivun pirua pois jopa kaupunginisistä, jotka pyllistävät meidän pienten ihmisten tavallisille tarpeille ja jotka hän vuorostaan pani pyllistämään kohti torin keskellä olevaa keisarin patsasta. Sen tehtyään lääkäri oli tunkenut kaukoputkelta näyttävän sylinterin sydänverellään Hengeleiniä rakentaneitten aikuisten miesten peräaukkoon ja pumpannut sinne ilmaa.

Raikas ilma on tärkeämpää kuin vesi, lääkäri tähdensi, ja pöly pilaa ilman jota hengitämme.

Olen nähnyt itse torin tapahtumat. Avonaiset ikkuna-aukot, hyllyvät peräaukot. Siinä kaiken kansan nähden on lääkäri toimensa täyttänyt. Jos vain kansalla riitti aikaa lorvehtia torilla ja katsella, ja monasti tuntui siltä, että aikaa niillä totisesti riitti, niillä joutilailla joilla ei ollut kokemusta metsätöistä ja jotka odottivat iltaa päästäkseen Fritzin kellariin puimaan keskikaupungin uusimmat puheenaiheet niille toisille, jotka olivat vasta päivän uurastuksensa suorittaneet, töistä palanneet ja janosivat jolleivät muuta niin ainakin uutisia niiden raskasluisten piikojen anatomiasta, jotka olivat rinnoistaan useat kerrat maitoa vuodattaneet, niiden hentojen impien veikeistä tisuista joista nälkäiset silmät näkivät vain tiukkaan puristetun aavistuksen kirkonpenkillä. Aina lopulta seurasi toraisa hiljaisuus. Se oli väistämätöntä. Siinäkin tapauksessa että vain näin myös minä olen päässyt ensi kertaa näkemään tulevan kihlattuni kimmoisan vartalon kaikista alusvaatteista kuorittuna. Me nuoremmat, valveutuneimmat, kestämme totuuden kun itse sen näemme. Metsätyömiesten kanssa oli toista, he olivat poissa päivät ja pelkäsivät jokaisen kulkukauppiaan ja mustalaisen varastavan vaimonsa. Lääkäriä he pelkäsivät vielä enemmän, kun eivät mitään muuta kyenneet kuin pelätä, toimeen heistä ei ollut. Kun tieteen alttarille keinahtelivat metsätyömiehen vaimon meijerit, joita lääkäri oli kosketellut kuin omiaan, punninnut ja mittaillut ja tuhrinut musteisilla sormenjäljillään, niin siinä hiiltyi raavas mies, humaltui ja vannoi kostoa, ei sen enempää. Niin sai lääkäri rauhassa tutkia rintavarustuksen, joka kuului toiselle miehelle, ja määrätä hoidoksi pelkkää raitista ilmaa ja määrätessään sitä, tosin tästä minulla ei ole silminnäkijän varmuutta, pidellä potilaansa ruumista lähellään vielä kauan senkin jälkeen kun oli määrännyt alati samana pysyvän hoitomuodon ja pidellyt naista lähellään vielä sittenkin, loputtomiin, niin ettei aviomies eläissään edes hääyönä ollut viihtynyt niin liki rietasta ruumista. 

Ne riitaisat, hiljaiset hetket Fritzin kellarissa olivat tyyntä myrskyn alla, kytevä lanka ruutitynnyrissä, ja nyt mikäli olette lukeneet tarkkaan, alatte aavistella mihin kaikki johtaa.