5 Joachim Blatte, nuori studentti

Toivon että teille on tähän mennessä käynyt selväksi Hengeleinin hyvinvoiva tila ja niin muodoin kaupungissamme asuvien kaupunkilaisten samankaltainen hyvinvointi, joten nyt on tullut aika kertoa mikä tätä hyvinvointia uhkaa ja mikä minut on tuonut tälle kaupungin maaseudusta erottavalle rajasillalle palelemaan.

Meillä ei ole Hengeleinissä kuin yksi ainoa lääkäri ja tämä on pulma, mutta heti tämän sanottuani lisään: mikä lääkäri hän onkaan! Sivumennen sanoen lääkäri Rothmaier ei ole aivan täydellisen yksin, sillä kaupungin laitapuolen alemman pään ongelmia on palkattu hoitamaan kaksi slovakialaista kätilöä, Hilda ja Hilke ovat heidän nimensä, he ovat kaksoset ja jo syntymästään saakka kohdanneet niin paljon esteitä tiellään, että ovat ottaneet ristikseen muiden syntien päästämisen tähän maailmaan. Heidän lisäkseen meillä on vielä välskäri Kopernikus Adler, jonka palveluksia kaivataan vain aivan polttavimman hädän hetkellä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Välskäri Adlerilla ei ole virallista lupaa harjoittaa tointaan kaupungissa, tästä johtuen hänellä on erittäin kilpailukykyiset taksat. Muuten välskäri on hyvin pätevä toimessaan, melkein yhtä hyvä kuin Julius Rothmaier, mutta toisaalta diskreetimpi ja ymmärrettävistä syistä halvempi. Häntä voi kutsua olosuhteiden pakottamaksi uhriksi, sillä eräs herkkähipiäinen sotaherra riisti häneltä lääkärinoikeudet Ulmin taistelun jälkikahinoissa, seikka josta välskäri Adler tuntuu kantavan kaunaa jokaiselle asiakkaalleen, joka erehtyy joko ylistämään preussilaista sodanjohtoa tai hänen pahinta kilpailijaansa, Hengeleinin ainoan laillistetun praktiikan omaavaa ja siannahkaista instrumenttilaukkua kantamaan oikeutettua Hippokrateen opetuslasta.

Siis lääkäri Rothmaieria.

Hengelein edelleen jatkaa kasvamistaan. Kun se kasvaa ja paisuu silmiemme alla meidän voimatta sille mitään niin kauan kuin metsissämme yksikin puu jököttää suorana ja turpeana, ei meillä edelleenkään ole meitä hoivaamassa kuin yksi ainoa lääkäri. Kunnioitetun ja arvostetun, myös minä kunnioitan ja arvostan häntä, tohtori Rothmaierin koti sijaitsee vanhan hautausmaan päälle kivetyn torin päässä. Talo on kolmikerroksinen kuten suurin osa toria kiertävistä muistakin asuinrakennuksista. Niiden väliin jää viljamakasiineja, varastoja ja talleja, osa on luhistumaisillaan, osa paremmassa kunnossa kuin emorakennuksensa. Kaikille niille on kuitenkin yhteistä, että ne olivat olemassa jo viime vuosisadan puolella ja edustavat sitä Hengeleinia, jota me nuoremman sukupolven asukkaat kadehdimme siitä huolimatta, että suurin osa meistä asuu paljon uudempaa rakennuskantaa edustavissa pikkukodeissa keskustorin takana.

Kuten todettua lääkäri Rothmaierin talo kuuluu samaan sarjaan kuin kaupungin muiden silmäätekevien kodit. Se on iso. Talon ylimmässä kerroksessa sijaitsevat makuuhuoneet, keskimmäisessä työhuone ja mainetta laajemmaltikin saavuttanut kirjasto, pohjakerroksessa on tavanmukainen ruokasali ja portaiden taakse, takapihalle antava keittiö, ja heti pääovesta sisälle astuttaessa vasemmalla on lääkärin vastaanotto. Talo näyttää ulkoapäin tarkasteltuna hyvin pidetyltä ja varsin vähän moitteen sijaa löytäisi sekään, joka pääsisi nuuskimaan läpikotaisin lääkärin kolmikerroksisen talon kaikki sisätilat. Tämä taas, tämä liike, nuuskiminen, on paljon helpommin sanottu kuin tehty ja niinpä kaikki tieto lääkärin talon sisikunnasta elää pelkkien epäluotettavien kuulopuheiden varassa. Valtaosan tiedottamisesta, samalla kuin lääkärin kodin siisteydestä, pitävät huolen Mathilde ja Mia, kaupungin yleiset siivoojat, jotka hekin ovat kaksosia mutta eri perheestä kuin aiemmin mainitut slovakialaiset kätilöt. Mathilde ja Mia eivät ole tekemästään siivoamistyöstä suoranaisessa vastuussa suoraan lääkärille, eivätkä näin sivumennen sanoen myöskään sanomisistaan, heidän palkkansa maksaa lääkärin taloudenhoitaja, tavattoman kaunis nainen joka onnettomuudekseen on aivan mykkä.