13 Varoitus

Meitä on hyvin harvoja kauniita ihmisiä täällä jäljellä. Sellaisia kuin Alexandra. Tällä iällä hänen veroistaan on vaikea löytää, näissä olosuhteissa, tämän painostuksen ja oman pään aiheuttaman paineen alla. Minun olisi pitänyt diagnosoida hyvin alleviivatut vihjeet aikoja sitten, tunnistaa pitkäaikaiset ja loogisesti etenevät enteet ja – mitä sitten? Mitä olisin tehnyt toisin? Ja jos olisin, jos olisin suinkin kyennyt, missä vaiheessa olisi pitänyt kääntyä toiseen suuntaan. Ei ainakaan vielä silloin, kun tautini oli alkuvaiheessa.

Pestistä se alkoi, Budan toiselta puolelta, hyvä kun sen verran muistan. Silloin kun ryntäsin puolikuoliaana, mikä on oikein sopiva sanonta tähän paikkaan, säikähdyksestä jalkeille nähdessäni Alexandran siskon makaamassa henkitoreissaan lattialla ja Alexandran varjoon jääneen laihan hahmon nojaamassa ovenpieleen, huohottamassa ja nauramassa. Silloin tiesin, heti, jonkin menneen peruuttamattomasti pieleen. Tiesin sen samassa kun nousin, ponkaistuani yhdelle jalalle, oikealle, ja iskiessäni jalkapohjani johonkin terävään, lasinsiruun tai vyönsolkeen, tai sittenkin sormukseen joka oli kastettu Alexandran siskon lämpimään vereen.

Silloin olin hetken miettinyt, koska olin nuori vielä, mitä mahtoi merkitä kun meidän kahden veret sillä tavoin sekoittuivat. Hetkeksi, vähän ennen kuin imeytyivät lattialautoihin ja muuttuivat osaksi maata jälleen. Olisin sitä kauneutta pohtinut pidempäänkin, ellei anturaani vihlova kipu olisi yltynyt sellaisiin mittoihin, että piti heittäytyä takaisin vuoteeseen ja nostaa jalka ilmaan jotta haava tyrehtyisi. Siitä asennosta minut huoneesta löydettiin. Niistä samoista asennoista meidät löydettiin kaikki. Minä makasin jalka sojottaen seinää vasten ja seinäpaperille oli kuivunut annos elämännestettäni jota ilmankin tuli hyvin toimeen. Alexandra oli jähmettynyt ovenkarmia vasten, hän läähätti eteisaulasta loimottavan valon kehässä kuin perseeseen saanut narttukoira märkä kieli roikkuen leualla, silmät kiiluen. Alexandran sisko makasi lattialla tyynen hiljaa. Hiljaa! Hevosenlannalta haiseva heinähanko oli naulinnut hänet kurkusta lattiaan.